tiistai 21. huhtikuuta 2015

Alasti-klubilla

Olipas kerrassaan vapauttava olo olla Alasti-klubilla. Se, olinko alasti klubilla ei ehkä koskaan selviä, mutta hauskaa oli. Klubilla esiintyi bändi, jonka tahdissa on pohdittu elämää ystävien kanssa, naurettu, itketty ja nautittu sydämenkyllyydestä. "Soita SMG:tä", huusi 17-vuotias Oona-omena ja laittoi silmänsä kiinni nautinnosta, kun kajareista kajahti lempibiisi. Saanen esitellä: Scandinavian Music Group! Tukipilari, jolla on lähes huumaava vaikutus. "Sielunmusiikkia" niin kuin ystäväni tokaisi. Arvatkaa kuinka onnellinen olin kun kuulin, että he vetävät keikan. Tätä oli odotettu! 

Niin onnellinen, että tein itselleni parran.

Banjo kainaloon ja menoksi! Astuimme ystäväni kanssa sisään Le Bonkkiin. Tunnelma oli hyvin intiimi, mutta rento. Sitä tavallaan istui olohuoneessa Terhin ja muiden bändin jäsenten kanssa. Biisien aikana tuntui, kuin olisimme kotibileissä. Heiluimme euforisessa tilassa ystäväni kanssa niin, että meinasimme pudota penkiltä. Välillä tirahti kyynel jos toinenkin. Sitä tavallaan puhdistuu, kun musiikki menee syvälle ja koskettaa. Fiilis oli katossa, ja koko Le Bonk oli kuin hypnotisoitu. Ystäväni ei ole suuri SMG-fani, mutta puhkesi kyyneliin jo ensimmäisen vedon aikana. "Nää sanat on...", hän yritti kuvailla tunnetta, siinä kuitenkaan onnistumatta ja kyynel vierähti hänen poskelleen. On hienoa jakaa tällaisia hetkiä ystävien kanssa. Silloin kun sanat eivät riitä kuvailemaan tunnetta, silloin se todella tuntuu. Sitä paitsi itkeminen on paljon kivempaa kaksin. 

"Alasti-klubi on klubi, jossa musiikin ympäriltä riisutaan kaikki ylimääräinen ja jäljelle jäävät ainoastaan sävel ja sanat. Klubilla etsitään tutuista lauluista uusia puolia ja riemuitaan pienistä yksityiskohdista. Alastomuus on kaunista ja rumaa, pelottavaa ja kiihottavaa, paljasta ja siksi rakastettavaa.

Jokaiseen iltaan sisältyy haastatteluosuus, jossa valaistaan artistin lauluntekohistoriaa, kysellään inspiraatiosta ja keskustellaan laulunteon iloista ja tuskista. Myös yleisölle tarjotaan mahdollisuus esittää artistille kysymyksiä lauluihin liittyen."

Kiitos illan isäntä Elias Kaskinen, rakas ystäväni Hanna, SMG sekä vieressämme istuneet ihanat nuoret naiset <3 Teidän kanssa oli hyvä hytkyä ja fiilistellä hetkeä hurmiossa. "Ei vitsi, onks tää se biisi...ei oo totta...ei voi olla...mä kuolen". Jep. "Ei kai haittaa, jos laulan vähän...'' Ja niin sitä rallateltiin menemään koko pöytäseurueen voimin.



Huomatkaa fanin (oikealla) tiukkaakin tiukempi ote.


Maaliskuu oli muutenkin musiikin täyteinen kuukausi. 


Nürnbergin Mestarilaulajien viiden tunnin setti veti tämän naisen hyvin hiljaiseksi...ja nälkäiseksi. Ooppera, kyllä me vielä löydämme toisemme, jonain kauniina päivänä. Se hetki ei ollut kuitenkaan tämä. Naurahtelin totaalisen "väärissä" kohdissa, kun koko muu sali oli hiljaa (pahoittelut vierustoverille). Huvituksen syy oli lavan sivuun ilmestyvä miehittävä laulaja, joka korvasi sairastuneen laulajan kohdat. Itse laulaja lavalla vain liikutti suutaan. Olihan sen nyt huvittavaa tietenkin. Erityisesti silloin, kun suu meni edellä ja laulu tuli perässä. 


Oopperasta popin prinsessan Katy Perryn show:hun. Sisäiset tiikerit vapautettuina, kädet ilmassa. Visuaalisesti silmiä hivelevä show. Silmiä hiveli myös toinen asia, nimittäin tuo Katy. Olen rakastunut.


Kaikesta hölinästä ja hälinästä on ihana päästää hetkeksi irti. Pelkkä tuulen humina korvissa ja kumpparit jalassa. Paossa Helsingin hektisyyttä. 
Mikä siinä on että maalla nukkuu paljon sikeämmin? 


Takkatulen rapinaa kuunnellessa ja liekkien tanssia katsellassani olen taas kuin hypnotisoitu. Ihan kuin keikalla muutama päivä sitten. Juuri nämä hurmion hetket vaipuessani hypnoosin kaltaiseen tilaan, tekevät tästä elämästä huikean. Siis h-u-i-k-e-a-n! 
Silmäni jäävät seikkailemaan liekkeihin. Olen ilmeisesti melko runollisella fiilistelytuulella tätä postausta rustaillessani. Koittakaa kestää toverit! Seuraavassa postauksessa sitten taas jotain ei niin runollista (niin varmaan).


Aamupalapöydän puheensorinaa ja kahvikuppien kilinää...
On ihana herätä vastakeitetyn kahvin tuoksuun, laittaa villasukat jalkaan ja kömpiä edellisen illan savusaunan hajuinen tukka pystyssä aamiaispöytään viettäen siinä tunti jos toinenkin. Lehti levällään ja vastapaistetut skonssit massussa.

Kiitos maaliskuu ja musiikki korvissani. 

Terkuin, 
me





tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kaipaus

Suuni on nyt supussa. Ei puhetta, vaan pelkkiä kuvia. Puhukoot ne puolestaan. 
Kesä, kaipaan sinua!
Aurinko paahtaa, ystävät nauraa, merivesi kirvelee silmissä, saunasta juostaan nakuina, hiekkaa varpaidenvälissä, tanssitaan auringolaskussa, kilistetään elämälle, lauletaan, heitetään mölkky kaverin päähän, kirmataan nurmella, jutellaan henkeviä ja ei niin henkeviä, nuotio paukkuu ja ukulele soi!































Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja minä olen tietysti melkein jokaisessa kuvassa. Onhan tämä minun blogini. Hehe