tiistai 12. toukokuuta 2015

Itkut Cannesissa, naurut Saint-Paul-de-Vencessä

Pariisista Cannesiin. Tuohon ylihinnoiteltujen ruokien ja huonosti käyttäytyvien ranskalaisten mekkaan. Itkin työmatkallani ensimmäisen viikon aikana lähes päivittäin. Jälkeenpäin naurattaa, mutta ihmisten kylmyys ja kiittämättömyys vetivät tämän likan hiljaiseksi. Onneksi ystäväni asuvat puolen tunnin ajomatkan päässä Cannesin sykkeestä. Cannes sai itkemään, mutta vuoren päällä Saint-Paul-de-Vencessä ei voinut kuin hymyillä. Ihastelin tyytyväisenä henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Haukoin henkeäni, viini virtasi ja juustoja syötiin terassilla taivaan alla aamuun asti. Taustamusiikkina vain mehiläisten pörinä ja heinäsirkkojen sirinä. Maalaistyttö mä oon! 
Cannesiin en palaa enää ikinä, mutta Venceen, tuonne upeiden maisemien ja ihanien ihmisten pariin kyllä! 

Vietimme paljon aikaa tällä mykistävän kauniilla terassilla. Aurinko laski ja nousi ja me kippistimme elämälle!

Nukuin Vencessä kuin pieni vauva. Cannesissa heräilin jatkuvasti äkäisen (oli muuten ranskalainen) naapurin rouvan ovikellon pimputuksiin. Aina oli jokin asia vialla. Vencessä olin turvassa tuolta tuittupäältä. Meditaatiota altaan reunalla, puutarhassa seikkailua ja nakupellenä koko päivän, sitä on loma parhaimmillaan! Aamuisin aurinko tunkeutui verhojen välistä ja astelin terassille nakuna. Olo oli kuin kammiostaan kapuavalla luolanaisella. Nudisti-reissu siis!
Tähän kuvaan laitoin kuitenkin bikinit, ihan teitä varten.

Takaisin Cannesissa. Juu oli aivan kamala paikka. Heh. Ei siitä sen enempää. Cannesin taivaalla paukahteli ja mahtipontinen musiikki soi taustalla. Hetken tunsin olevani kuin Monacon prinsessa. Ystävieni ravintolasta rantakadulta näki joka maanantai nämä ilotulitukset. Melko hulppeata. Itkin myös näitä katsellessani, nyt tosin ilosta. Itkupelle mikä itkupelle.

Taas terassihengailua! Ulkokeittiössä kokkaillessa kaikenmaailman öttiäiset yrittivät hengailla meidän kanssa. Alkukankeuden jälkeen meistä tuli ystäviä pörriäisten kanssa. Ne on ihan rentoa sakkia. Terkkuja yhdelle erityiselle, joka pörisi appelsiinimehussani.

Söin elämäni ensimmäistä kertaa ostereita. Limaista, mutta maukasta! Kannattaa kokeilla. Kaverini valmisteli ne minulle, vähän tabascoa ja sitruunanmehua ja voila - Oona oli kuin taivaissa. Herkullista. Laitoin silmät kiinni ja maistoin meren raikkauden suussani...että mitä...niin juuri...kuulit oikein.

Shakki matti! Kaiken rentoilun ja nakuilun välissä taisimme pelata vähän shakkiakin. Eikö ole mieletön? Löysin tämän pusikosta piilosta. Hämähäkit olivat jo pelanneet muutamat pelit ennen meitä. Niistäkin tuli lopulta meidän kamuja. Elimme kaikki sulassa sovussa.

Herra huu nauttimassa aamiaista. Vai oliko tämä välipala, lounas vai illallinen... En tiedä, koska aurinko porotti illan pikkutunneille asti ja ajantaju katosi jo ensimmäisten päivien aikana. On kerrassaan vapauttava tunne, kun ei vilkuile kelloa viikon aikana kertaakaan. Ja tuo pallukka taivaalla, ihana aurinko, saan sinusta niin paljon voimaa.

Valmistimme itse ruokamme lähes päivittäin kahden viikon ajan. Tästä luomukaupasta tuli suosikkimme. Heidän mangonsa olivat järjettömän herkullisia. Kuolaa näppäimistöllä tätä kirjoitellessa...

This is the thing! Huh. Katsokaa nyt noita vehreyden altaita! Höyrysimme itse altaiden vieressä, kun astuimme kauppaan sisään. "Mä hyppään kohta tonne retiisien joukkoon". En hypännyt.

Lomalla ei vain nakuilla! Välillä täytyy myös reenata. Kuumuudessa tosin pystyi vetämään vain sellaisia 10min settejä ja juosta sen jälkeen uima-altaaseen viilentymään. Nämä hikiset tyypit lilluivatkin altaassa aina koko loppupäivän.

Rikki, poikki ja puhki. "Pumppaa niitä pumpuloita" huusi herra taustalla, ja minähän pumppasin.

Käytiin me Monacossa myös pyörähtämässä. Mekko pakotettiin nihkeän ihon päälle ja olo oli kuin makkarankuoressa.  Otettiin tällainen kuva muistoksi. Monaco ei myöskään iskenyt. Tykkään ilmeisesti enemmän viettää aikaa ötököiden kanssa pusikoiden keskellä shakkia pelaillessa, kuin katsella hienoja autoja ja kauppoja. Pusikossa suhisee.

Ruokaaaaaaaaaa! Ei lisättävää.

Rakkaat tulivat moikkaamaan.

Leina se siinä! Kiitos sinulle siitä että nukuit vieressäni ja kuuntelit tätä papupataa päivästä toiseen. Sinä teit työreissusta ihanan!


Kiitos Cannes ja ilkeät ranskalaiset ihmiset. Vaikka te melkein pilasitte lomani, te myöskin loitte sille merkityksen. Havahduin siihen miten paljon arvostan suomalaisia ihmisiä. Kun äitini ja siskoni saapuivat yllätysvisiitille Cannesiin, juoksin itku kurkussa mamman sylkkyyn. 
Ei se ruoho aina ole vehreämpää aidan toisella puolella. 

"Missään muukalainen ei ole vieraampi kuin Ranskassa. Ja silti missään ei ole parempi muukalaisena kuin Ranskassa"

Kiitos

t. Oona